Ettei pahin tapahtuisi (Kriisiviestinnänopas)

SISÄLLYSLUETTELO Johdannoksi Riski vai kriisi Ennalta ehkäisevää kriisiviestintää? Stakeholders – organisaation yleisöt Riski – enemmän kuin talous- ja vakuutusmatematiikan algoritmi Miksi subjektiivinen riskin arviointi usein erehtyy Säteilevä Volvo Riskien arviointi ja analyysi Riskityypit Inhimillinen tekijä K ohtalokkaat venttiilit Überlingenin lento-onnettomuus Mitä on riskiviestintä Kriisin mahdollisuus on yksi organisaation riski Skandaalit Kriisin kahdet kasvot Kriisi: Organisaation poikkeustilanne Media kriisin katalysaattorina Kriisi: organisaatiolle julkisuudessa lyöty leima Julkisuus on organisaatiolle riski Kielteinen julkisuus – tarttuva tauti? Kaikki kielteinen julkisuus ei merkitse kriisiä Organisaatio ja median toimintatavat PR-karhu ja paviaanit Mikä tekee uutisen ”Olen onnekas kun vielä elän” ”Sitä ajattelee kuinka lähellä kuolema voi olla” Uutisesta kilpaillaan Oikea ratkaisu Kriisi ja maine Maineensuojelu – kriisiviestinnän päätehtävä? Luottamus (trust) Voiko maineensuojelu olla ennaltaehkäisevää? Maineen halovaikutus Uhkana ylin johto Impression management Kriisi on myös mahdollisuus Concorde ja British Airways Asiantuntijan tai viranomaisen käynnistämä kriisi Ruotsalainen syöpävaara ’Golza oil’ Belgian dioksiini Gammelfleisch/06 Köttfärsskandalen Miksi viranomainen vaikenee? Harkitsematonta viestintää Coca-Cola ja vatsanpurut Mercedes Benz ja kohtalokas koeajo Miksi organisaatioissa tehdään järjettömiä päätöksiä Kriisiviestinnän keinot Tapahtuman salaaminen ja kieltäminen Mea Culpa ja Stealing Thunder K irvesniemen Mea Culpa Musta maaliskuu Kriisistä oppiminen Oppimaton toimiala: kunnalliset vesilaitokset Nokian vesi ja viestinnän vaihtoehdot Pidä kieli keskellä suuta – seinillä on korvat Paavin lipsahdus Saako organisaatio valehdella Kriisiviestintä verkossa Internet ja kriisi Kriisi ja verkkojulkisuus Kansainvälistyminen ja julkisuusriskit Maaottelu Uruquay–Argentiina Lopuksi Viittaukset Kirjallisuus Termejä ja käsitteitä 140 s.