”Ole hiljaa ja tottele” on surkea ohje työelämässä

Blogi | “Siinä, missä minun sukupolveni on kasvatettu selkeiden ohjeiden ja normien mukaan (ole hiljaa ja tottele!), edellyttää moniulotteinen, kompleksinen ja systeeminen maailma nyt joustavuutta jatkuvassa muutoksessa.”

Maailma ympärillä on totaalisen muuttunut ja työelämän perinteiset lainalaisuudet menettäneet merkityksensä.

Siinä, missä minun sukupolveni on kasvatettu selkeiden ohjeiden ja normien mukaan (ole hiljaa ja tottele!), edellyttää moniulotteinen, kompleksinen ja systeeminen maailma nyt joustavuutta jatkuvassa muutoksessa.

Tiukkaan muottiin mukautumisen sijaan tämän päivän menestysreseptejä ovat sallivuus, armollisuus ja tilan antaminen ihmisille ja erilaisille mielipiteille.

Epävirallinen kanssakäyminen vaatii rohkeutta

Muutoksen seurauksena aikaisemmin opetetun formaalin vuorovaikutuksen tilalle on tullut epävirallinen kanssakäyminen. Uusia työelämätaitoja ovat utelias, rohkea ja avoin mieli, yhteistyö- ja verkostoitumistaidot sekä tunteet ja empatia.

Lisäksi työelämässä vaaditaan nyt metataitoja, joilla tarkoitetaan toimimista laajemmasta tietoisuudesta käsin ja systeemistä ajattelukykyä.

Organisaation menestyksen yhteydessä puhutaan myös viisaasta ja vastuullisesta organisaation kansalaisuudesta. Siinä oma identiteetti ja toiminta ovat koko ajan tarkastelussa suhteessa toisiin ihmisiin, organisaatioon ja ympäröivään maailmaan.

Pysähtyminen työelämätaitojen ydinkysymysten äärelle edellyttää psykologista turvallisuutta

Identiteetin pohtiminen edellyttää arjen kiireen keskellä pysähtymistä, mikä ei onnistu ilman psykologista turvallisuutta. Organisaation johdolta tämä vaatii rauhallisuuden johtamista kaaoksen keskellä.

Pysähtyessä on tärkeä palata muutaman ydinkysymyksen äärelle:

• Missä olen menossa?
• Mitä ympärilläni tapahtuu?
• Miten mennään eteenpäin?

Uudessa työelämässä olisi hyvä olla myös paljon tilaa reflektoinnille, sekä mahdollisuuksia jakaa koettua elämää sekä yksin että yhdessä muiden kanssa.

Uudelle on tilaa vasta, kun luovumme vanhasta

Henkilökohtaisesti olen runsaat kymmenen viimeistä vuotta yrittänyt päästää vanhasta irti ymmärtäen, että ilman sitä ei voi uutta tulla tilalle. Irti päästäminen on tarkoittanut omalla kohdallani muun muassa tätä:

• Olen puhtaan suorittamisen sijaan pysähtynyt tutustumaan itseeni ja sisimpääni
• Olen roolin vetämisen sijaan opetellut rakentamaan luottamusta ja näyttämään haavoittuvuuteni
• Olen ryhtynyt kuuntelemaan aidosti toisia ihmisiä ja ymmärtämään sekä hyväksymään erilaisuutta

Helppoa ei ole ollut. On tullut mogattua, jännitettyä, hävettyä, tehtyä virheitä ja ylilyöntejä, mutta jatkan samalla polulla. Herään joka aamu lupaamalla itselleni, että tänäänkin pyrin olemaan avoin, rohkea ja autenttinen omassa vuorovaikutuksessa ja uskollinen omalle itselleni. Sillä asenteella uskon pärjääväni uudessa työelämässä.

Kaija Pohjala
Senior Advisor, Leadership Coach, Partner
Viestintätoimisto Kaiku

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa käsitellään viestintätoimisto Kaiun ja tutkimustoimisto Vastakaiun Yrityspäättäjien viestintäbarometri -tutkimuksen tuloksia.